Onni on lämmin treenihalli

Nyt ne pakkaset sitten alkoivat. Kovin kaunista on ulkona ja lumi narskuu ihanasti töppösten alla. Minä kiiruhdan töistä tulipaloiireellä kotiin lämmittämään tupaa puilla. Tuohon otsikkoon viitaten voisin myös todeta, että onni on varaava Kerman Saven takka! Koirat eivät pakkasesta piittaa, Raililla on sama vauhti päällä kesät talvet, Taimi on hieman arempi polkuanturoistaan ja vetää hassun näköisesti kolmella jalalla kovaakin vauhtia pakkaslenkeillä.

Saimaan jää on sileä ja kirkas, kuin peili. Aivan täydellistä luonnonjääluistelulle, kunhan vielä maltan odottaa kotvan, että jääkerros vahvenee ja uskallaudun vetten päälle. Jääluistelua olen harrastanut JärviSydämessä muutamana talvena ja iso kipinä on nyt omiin luistimiin! Myös koirista on tullut taitavia jäällä liikkujia, ne hyödyntävät hyvin lumikinoksia ja pysyttelevät tasaisessa ravissa häntä viidentenä jalkana tasapainottamassa menoa. Ralli innostuu tekemään joskus käsijarrukäännöksiä, vetää täydestä vauhdista liinat kiinni niin, että lumi vaan tupruaa.Myös kisumisu Elvis, talon Kuningas, tykkää lähteä jäälle kanssamme lenkille, vaikka pakkasta inhoaakin. 

Niinpä Elvis tarpoo syvässäkin lumessa kiukkuinen ilme päällä, ikään kuin hänet olisi pakotettu jäälenkeille. En ole vielä saanut kiinni tästä herran pakkomielteestä, mutta jokin syvä tarkoitus käyttäytymisellä lienee on. Ehkä Elpu vaan haluaa seurata laumansa mukana, jonkinnäköinen henkinen johtaja kun on. Elvis ei ole meille "vaan kissa",  se suorittaa tärkeää hiirivastuullisen tehtävää ja on rakas kehruukone, silloin kun hellyys iskee. Yleensä hän vain tassuttelee arvokkaasti häntä ylhäällä jääkaapin ja parven välillä. Taimi rrrrakastaa Elviksen hännänalustaa ja pitkä kieli sipaisee mahdollisia sattumia Elviksen pyyhältäessä Taikun ohi.Notta tälläistä täällä...
Treenailtukin on, säistä huolimatta! Yhdistyksellämme Savonlinnan Palveluskoirayhdistyksellä on käytössä ensimmäistä talvea lämmitetty iso valoisa treenihalli. Ihan luksusta! Oma treenailu jää lauantain varaan, jolloin minulla on parin tunnin vuoro hakuryhmäläisten kanssa. Päivisin en töiden vuoksi hallille pääse, ja iltaisin vuorot ovat vakikäytössä, ei mitään asiaa silloin. Nyt yritän järjestää kerran viikossa mahdollisuuden käydä hallilla myös iltapäivällä, niin pääsee kunnon talvitreenirytmiin. Toki joka päivä harjoitellaan jotain vähintään piha- tai olohuonetottiksena ja maastothan alkavat kotipihaltani. Viimeksi -20 asteen ulkopakkasten aikaan minun piti riisua takki hallilla pois, hiki laiskan treenatessa!

Railin kanssa työn alla ovat nyt nouto, estehyppy ja A-este. Noudon olen pilkkonut varmaan pariksikymmeneksi pienen pieneksi osaseksi, joita yksi kerrallaan harjoitellaan. Par´aikaan käsittelyssä on kapulan kierto. Oma tieto ja taito on onneksi vähän edes kasvanut Taimin noudon koulutuksen ajoista, ja hyvältähän tuo Rallituksen nouto nyt näyttää -mennen tullen laukalla (vaikkei mennen olekaan otettu vielä kuin muutaman kerran, tulopätkää sitäkin enemmän), luovutus rauhallisesti mälläämättä pienellä etäisyydellä. Työstön alla on myös kapulaan tarttuminen reilummalla otteella vahvemmin kapulaa purren.

Esteitä ollaan rakennettu oikea tekniikka mielessä.  Pystyllä käytän apulautoja auttamaan ponnistusta mahdollisimman kaukaa ja lentoa laakana. Alkuun aloitettiin puhtaana pituushyppynä liike, korkeutta on lisätty lauta kerrallaan, kun oikea ponnistuskohta on löytynyt. Jos apuohjaaja on käytössä, teen useampia railakkaita hyppyjä edestakaisin, jolloin apparilta tulee namipalkkaa + villit kannustukset ja minun päästä sitten "lentävä lautanen" eli kissanruokapurkki tai narupallo taakse. Jos apparia ei ole paikalla, teen hyppyjä vaan yhteen suuntaan palkan heittäen. Viimeksi Raili ylitti jo puhtaalla tekniikalla metrisen esteen kapula suussa, jiiihaa! Matalammalla esteellä olen jo yhdistänyt noudon hyppyyn. A-esteellä samalla tavalla olen panostanut huolella teknisesti puhtaaseen kiipeämiseen, eli loppuun asti kiipeämistä, ei hyppäämistä, avustaen kädellä "kontaktit" ja maassa vierivällä palkalla ensin loivempia sitten jyrkempiä esteitä. Nyt Ralli tekee puhtaasti lähes kisajyrkän Aan kapula suussa. Kyllä on hallilla ollut iso merkitys näiden liikeiden opetuksessa, kun ei ole tarvinnut lihaksiltaan jähmeää koiraa lähettää näille fyysistä kanttia vaativille pk-esteille. Nopeasti on Raili edennyt kolmen noudon sarjassaan! Onni on lämmin treenihalli!

Hyväksytysti käyttäytyvä Ralli

Käytiinpäs Railin kanssa vielä tämän vuoden koekimaran päättävässä käyttäytymiskokeessa. Alun perin ajatuksena oli mennä BH kokeeseen vasta keväällä, mutta kokeeton olo kävi tylsäksi ja sain kuin sainkin vielä koepaikan mukavasti Jämsänkoskelta, missä asuu lauma serkkujani perheineen. Niinpä yhdistin samaan keikkaan BH-kokeen, sukulaisvierailut ja Himoksella keikanneen Popedan. Pure rock´n roll!

Railin käyttäytymiskoe meni hyväksytysti läpi. Tottelevaisuusosuus nosti esiin puutteita, joita pitää talven aikana työstää ja kaupunkiosuus ei tuonut yllätyksiä. Etukäteen jännitin vähän sitä, minkälaisen parin saamme -Bh kokeessa kun on luvattoman paljon osaamattomia koirakoita ja toisen koiran päälle riistäytymisiä tapahtuu silloin tällöin. Sitä en soisi omalle kohdalle tapahtuvaksi. Meille kävi arpaonni, kun saimme pariksemme tokopuolella voittajaluokassa kisaavan osaavan varman aussien.

Viimeksi kurja päälle karkaaminen sattui viime viikonlopun hakukokeessa, jossa toimin koetoimitsijana. Ilmoittautumistilanteessa toinen koira riistäytyi hallinnasta ja puri parina olleen koiran korvaan. Purija hylättiin kokeesta, ja purettu jatkoi härdellin jälkeen suoritusta. Pääsin Taimin kanssa nk. 0-koirakoksi ja vautsi, miten hienoa oli Taikkulin kanssa tehdä tottista. Tuttu tuhina vaan kuului, kun Taikku pisti parastaan. Tosin en itse oikein muistanut 1-luokan liikkeitä, miten laho pää.... Mutta laitetaanpas nyt uudesta BH koirasta kuva, kun tänään aurinkokin pilkisti ihanasti pilvien takaa ja mulla oli vapis!

Rallin käyttäytymiskoetta juhlittiiin sitten serkkuni rokkibaarissa, Bar Tonassa, jossa bileitä piti yllä Ahdinko-niminen rytmiryhmä. Koska naapurikyllässä Himoksella esiintyi samana iltana Popeda, lähdin sopivasti Ahdingon päättäessä kuuntelemaan Patea ja kumppaneita, jotka olivat keikkansa puolivälissä. Costello, pitkä letti ja tuulikone -nostalgiaa...

Kotimatka olikin sitten ikimuistoinen. Lunta satoi pimeässä kelissä jaksoittaisin pyrykuuroin ja jouduin muutaman kerran jopa pysähtymään linja-autopysäkeille muiden kanssa-autoilijoiden tavoin, kun kerta kaikkiaan en nähnyt, missä tie kulki. Harvoin on näin sakeaa pyrytystä vastaan tullut, vaikka paljon ajan ja tottunut olen moneen keliin. Onneksi Caddyn alla on ihan tuoreet nastarenkaat. Kotona odotti Titi serkku, jonka hellään huomaan on aina niin turvallista jättää kodin vahdit Taimin ja Elviksen. Saunaan ja pulipulinat, niin paljon on aina kerrattavaa ja höpötettävää. Olipas mukava marraskuinen viikonloppu!

Hei mekin heilutaan täällä!

Koska Chaccado sivujen foorumi sai kokea kovia ja ohjasi jotenkin jatkuvia spämmejä sähköpostiini, päätin alkaa turinoida kuulumisiamme omassa blogissa. Aloitetaanpa pienellä kertauksella vuoden kohokohdista...

Talvi ja alkukevät oli meille Poutaman väelle arkisen aherruksen aikaa. Lauantai aamuisin pääsimme sitten säännöllisesti tuulettumaan, kun ystäväni Mia tarjosi pihapiirissä olevaa valoisaa tilavaa ja lämmitettävää entistä sikalaa treenikäyttööön. Mitä luksusta! Koko lumisen ja pimeän kauden reenimmekin pikkuisella pippurisella toko/pk porukalla tavoitteena tokon alo-kisat sitten joskus. Mukana touhustelivat Railin lisäksi toisen Virpin eli Vipposen Cira suursnautseri sekä Mian mustaterrieri Oona. Huolellisen suunnittelun ja railakkaan toteutuksen tuloksena kaikki kolme saivatkin ensimmäisestä tokokisastaan Ristiinassa elokuussa ykköstulokset!

Päätin jatkaa Rallin alokaspolkua koulariin asti toisin kuin aikoinaan Taimin kanssa, jolloin posottelimme niin nopeasti kuin mahdollista ylimpiin luokkiin ja lopulta aina TVA:ksi asti. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, mutta epäilenpä, että Rain kanssa keskitymme pk-hakuun niin pitkälle kuin rahkeemme riittävät. Kiva oli tokoilla neitosen kanssa, Raipe ei paineistu kisatilanteissa ja tekee iloisesti ja energisesti oppimansa asiat. itsekin olen Taimin kera oppinut olemaan turhia jännittämättä ja pystyn reilulla tavalla ohjaamaan koiraa kisassa ts en muutu koiran silmissä itse treenitilanteisiin verrattuna.

Raili teki hienon alo-sarjan KP kattauksin:
Ristiina, tuom. Tommi Varis alo1 190.5 p, KP, sija 2/12
Mikkeli, tuom. Salme Mujunen alo1 194 p, KP, sija 1/6
Parikkala, tuom. Markku Mäntynen alo1 187 p, KP, sija 2/15

Kesän aikana pyöri mukavasti myös hakuryhmä, parhaimmillaan treenasimme kolmesti viikossa henkilöetsintää. Toukokuussa kävin Tending "taikurien" Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin tokoleirillä oppimasssa uutta ja vahvistamassa suuntaa, jolla haluan koirieni koulutuksessa edetä. Heinäkuussa kävi Kärnän Sari ja Mika hakuilemassa kanssamme ja sain ison ahaa-elämyksen uudenlaisen risteilyn opettamiseksi, jota Canis-lehden oppien mukaan olin Raipelle jo tarjoillutkin. Sarin opeista sain lisävahvistusta ja aloittelevista koirakoista + voittajaluokassa kilpailevasta Kerttu tervusta muodostuva ryhmämme eteni valtaisasti kesän aikana. Vähän harmittaa nyt, että kisakausi on lähes ohitettu, kovasti tekisi mieleni jo hakukokeisiinkin. Syksyn ohjelmassa on Railin BH-koe, toki se pitää suorittaa kunnialla ensin. Eikä se mikään kakunpala ole meille maalaistolloille, jotka emme juurikaan remmissä kulje kaupungilla. Raili vetää remmissä ihan sikapossuna, ihan niinkuin kaikki koirani ovat tehneet :) Jospa yrittäisin hyväksilukea tätä osuutta Jämsänkosken BH-kokeessa, onhan Raipsu kävellyt mm. Pariisin, Hampurin ja Brysselin kaupungeissa elämänsä aikana...

Kesä oli kaunis, pitkä, valoisa ja eloisa. Nautimme tyttösissä Poutama kotimme rannasta ja maisemista. Kesän aikan meillä kävi paljon ystäviä ja rakkaita kylässä, siskoni Siru oli perheineen pidemmänkin aikaa. Koiratyttöjen ja lasten kanssakäyminen oli täynnä kunnioitusta, rakkautta, leikkiä ja UIMISTA.

Jotenkin ihailen suuresti Taimin ja Railin luontaisen rakkaudellista suhdetta lapsiin. Minun ei tarvitse pitää porukkaa silmällä piha- tai vesileikeissä, kaikki sujuu ilman jäykistelyjä tai liiallista kiihtymistä.
Ilolla odotan sitä, että perhe Mäkinen saa kauan odottamansa "Sohvin", jos kaikki vaan sujuu hyvin Raipen pentusuunnitelmien kanssa.

Jalkapallo kuului tärkeänä osana MM-kisakesää, ja kävimme yhdessä Savonlinnna torilla lörtsyllä ja Lippakioskilla jätskillä juhlimassa suosikkimme Espanjan voittoa. Rrrrrramos, ahhh!










Koirasaralla tokokisojen ohella vuoden kohokohtia olivat kolme matkaani Ranskaan. Ensimmäinen reissu oli tosin hevosteemainen, kun lensin jo perinteeksi tulleeseen tammikuiseen Prix d´Amerique ravitapahtumaan.

Prix d´Ameriquessa suurin suosikkini oli Meaulnes du Corta ja fanitan suuresti myös Quarla tammaa. Voi mikä tunnelma, show ja upeat vahvat ranskalaisravurit! Tänä vuonna voittaja tuli hieman puun takaa, kun todellisen sankaritarinan omaava yllätysnimi Oyonnax tuli ja pesi Vincenensin hippodromin pitkällä uuvuttavalla loppusuoralla koko nimekkään kilpajoukkion. Raviohjastajat ovat Ranskassa suuria staroja ja heidän tekemisiään seurataan mm. juorulehdistössä. Kesän toisella ravikeikalla pääsinkin kokemaan paparatzien pyörityksen, kun satuin istumaan Omar Shariffin ja kuulujen ohjastajien viereisessä pöydässä. Suuren maailman touhuja!
Toukokuisen lomani vietin taasen Ranskassa, tällä kertaa autoillen ystävättäreni Mirjan kanssa ympäri Ranskaa, Alpeilta Pyreneille. Todellinen Tour de France.  Ensimmäinen varsinainen etappi oli rakkaiden

 ystävien perhe De Bouwerien luona Verdelotissa Pariisiin kupeessa. Siellä on toinen kotini, rakkaat koirat ja hevoset, tunnelma vailla vertaa. Verdelotista jatkoimme seikkailua kohti Valloirea, Ranskan alpeille. Valloire on idyllinen vielä alkuperäisyytensä ja jollakin tavalla myös koskemattomuutensa säilyttänyt alppikylä, joka oli lähes unessa matkailusesonkien ulkopuolella. Saimmekin vaeltaa ja patikoida kaikessa rauhassa pitkin erilaisia hyvin merkittyjä reittejä vuoristossa. Rankkojen ja hikisten taipalien takana osotti tällaisia maisemia, jotka pureutuivat sieluuni. Valloireen palaan vielä.

Raili oli mukana matkassa ja jatkoimme Alppi-viikon jälkeen toiselle puolelle Ranskaa, Pyreneille ja Saint Armou nimiseen pikkuruiseen selvästi ökyrikkaiden suosimaan paikkaan. Me ei niin ökyt yövyimme ainoina asukkaina camping-alueella Caddyssä :) Ralli oli ilmoitettu ABB:n Nationale d´elevage tapahtuman aluskierrokselle, Regionale d´elevageen, joossa koirat NE:n tapaan arvostellaan ulkomuodollisesti, mitataan kirsusta kannuksiin ja luonnetestataan. Regionalesta on mahdollisuus saada cotation3 jalostusarvo, jos saa excellentin ulkomuodosta ja läpäisee hyväksytysti luonnetestin. tapahtumassa ei ole koleegiota Nationalen tapaan, joten kaikki cotation3 koirat ovat oikeutettuja syyskuussa menemään suoraan NE:n kolleegioon tavoittelemaan selection arvoa. Se ei ollut meillä tänä vuonna tavoitteena, vaan halusin Railille erikoistuomarin arvostelun ja Ranskan luonnetestituloksen. Olin todella tyytyväinen Railin luonnetestiin, vaikkakaan se ei varsinaisia yllätyksiä sisältänytkään. Ehkä suurin ylpeydenaihe oli Railin peräänantamattoman jyrkkä suhtautuminen puolustushalun testissä, se otti hyökkääjäsedän aktiivisesti haukkumalla varoittaen vastaan ja palautui takaisin avoimeksi hännänhuiskuttajaksi sillä samalla sekunnilla kun tilanne oli ohi. Raili ei reagoinut ampumiseen mitenkään, ja leikki aktiivisesti minun ja vieraan kanssa. Se ei juurikaan huomioinut  ohittavaa toista koiraa, ja  loikki kujaviritelmässä kutsun saatuaan nauhojen ja narujen sekä vesipullojen yli iloisesti hyppelehtien. Lopputekstissä todetaan koirani olevan "hardi et sage", olen niin ylpeä tästä! Ulkomuodollisesti saimme tarkalta tuomarilta M Jacoulotilta excellentin, mutta paljon löytyi pikkuhuomautettavaa. Eipä Raili mikään missityyppinen olekaan, enemmän maalismainen rustique narttu. Kuitenkin rakenne, luusto, pää, turkin laatu ja liikkeet olivat kaikkinensa excellent, nehän sen briardin tekevät. Raili sai luonteestaan 19 pistettä 20 mahdollisesta eli arvion erinomainen, ja myös ulkonäöstä tuli excellent eli tyttönen on Ranskan standardin mukaisesti jalostuskelpo, cotation 3.
                                                                                                                       

 Syyskuun toisen viikonlopun vietän perinteisesti Ranskassa, sen voin jo laittaa loppuelämäni kalenteriin. Tänä vuonna ei Nationale d´elevagessa ollut omia koiria, mutta ihania muistoja on Taimin selectionne-arvosta ja tietenkin Taikunvoittamasta sertistä tässä briardmaailman arvostetuimmassa tapahtumassa. Sain kyllä urakoida kehässä vaativassa kesäisessä kelissä, mutta mikäpä sen mukavampaa. Onneksi on lenkkeilty ja pidetty kunnosta huolta, niin moni handleri hyytyi kesken juoksemisen, mutta Suomineito pisteli koivillaan minkä pääsi :) Sain ihania komaita ja kauniitä briardeja esitettäväkseni, kuvassa F Ch Cannibal Jag de la Chaume du Bois Dieu.

Kyllä oli hymy herkässä, niinkuin aina Ranskassa! Ihana on aina tavata ystäviä ympäri maailmaa, ja tunnelmoida lämpimässä kelissä ja siemaista olusen jos toisenkin. Erityisesti odotan aina perjantain illallisia, jolloin kokoonnumme ystäväporukalla syömään hyvin ja nauramaan railakkaasti. Kuvass nuorten luokan narttujen voittaja Ambra de la Maison du Bourbon, Ricon tyttären tytär.

Tästä onkin hyvä bloggailussani siirtyä reaaliaikaan, ja loppuvuoden tapahtumiin sitten juttu kerrallnasa. Kiva on, jos saan lukijoilta kommenttejakin -tervetuloa Virpin ja briardien touhujen ääreen!